No puedes hacer un fuego sin una chispa

Osuvat sanat tan paivan tunnelmiin ja nimenomaan taa versio on ihanin. Lieko ansio Sofian vai vierailun Puerto veneciaan, jokatapauksessa mutkin on vallannut joulufiilis! Joululaulut soi paassa, jouluvalot luo  joulutunnelmaa ja joulutortut houkuttelee mielessa.

Pitkaaikainen tyytymattomyys hiuksiin sai viime viikonloppuna vahan toivonkipinaa kun kaipuu vuodentakasiin hiuksiin kasvoi niin suureksi, etta varjasin tummat hiukset. Varjaajana toimi talla kertaa Soffa Petran avustuksella. Olin hermoromahduksen partaalla kun varjayspuuhaa seurasin peilista katsellen. Lopputulos kuitenkin kaikesta huolimatta kiitettava vaikka pienta epatasaisuutta havaittavissa xD mutta eikse tuo vaa luonnollisuutta? Talla hetkella tosiaan melkein mustat hiukset, tarkotuksena tummanruskeet. Sama juttu kavi viime kerrallakin, joten osasin jo odottaa.

Lisaa fyysisia vaivoja aiheutti jonkun facebookpaivitys, etta kirjotuksiin olis jo menny ilmottautumine. Sydankohtaus oli jo lahella ja meinasin purskahtaa itkuun:D Jos niin olis ollu niin mun _kaikki_ suunnitelmat olis menny ihan uusiks ja kaikki mita tahan mennessa oon tehny olis menny ihan hukkaan, koska mulla menee toosi tiukille, etta saan lukion 3 vuoteen kaytya ja kaikki on tarkkaan mitotettua. Onneksi selvittiin saikahyksella.

Noista edellisista jutuista tulikin mieleeni, miten erilaista elama olis jos kaikkee ei tarviis suunnitella aina niin tarkkaan ja valittaa niin paljon jos jossain asiassa ei onnistukkaan, niinku esim. Sofia tekee. Joissain asioissa se johtaa katastrofiin, mutta elama olis varmaan rennompaa ja yllatyksellisempaa. En ma nyt silla etta kaiken aina tasantarkkaan suunnittelisin enka suostuis suunnitelmia muuttamaan, mutta niinhan sita sanotaan, etta hyvin suunniteltu=puoliksi tehty. Hiustenvarjaysoperaatiossa huolehin kokoajan, etta tuleeko vari riittamaan ja kouluhommissa mulla on kaikki tavallaan valmiina jo suunniteltu, kun tiian mihin haluan lukion jalkeen ja miten sen voin saavuttaa. Taalla mun mieli on avartunut ja alan ymmartamaan miten muut ei ajattelekkaan samoja asioita valttamatta yhtaan samalla tavalla.

Aika kuluu hurjaa vauhtia. Mulla ei oo viela kertaakaan ehtiny oikeesti tulla tylsa koko 2kk aikana. Vuorokauden tunnit ei vaan riita kaikeen mita haluais teha, ainakaan nii et nukkuis tarpeeks. Ja joskus se mita haluu on vaan makaamista sangylla ja musiikin kuuntelua.

Kolmekuukautta melkein jokapaiva yhdessa lahentaa pakostikin ihmisia. Toisen oppii tuntemaan tosi hyvin, kaikki hyvat ja huonot puolet. Kun jakaa arjen jonkun kanssa niin yhteisia muistoja kertyy tuhansittain, on ne sitten isoja tai pienia. Monien tuntien pituset keskustelut ja ajatuksien purkamiset luo ihan uudenlaisen yhteyden. Miten ajatusmaailmoiltaan ja luonteeltaan niin erilaiset ihmiset voi loppujen lopuks jollain tasolla ollakin niin samanlaisia? Tosi ystavan tuntee lapikotaisin ja sita rakastaa kaikkine ihanine ja vahemman ihanine puolineen. Yhteinen kokemus jattaa muistoihin ikuiset jaljet, riippumatta mita kotiinpaluun jalkeen tapahtuu. Toiselle voi kertoa jokaikisen mielta painavan tai painaneen asian ja aina saa vastaukseks jotain mika auttaa tai vahintaan lohduttaa. Ei oo pelkoa sanoo suoraan pain naamaa omaa mielipidetta jostain, koska tietaa, etta itekkin on valmis ottamaan sen vastaan toiselta. Huonon paivan tullessa pelkka hyvan ystavan naaman nakeminen piristaa ja hyvinapaivina hyva ystava tekee niista mahtavia. Kuten aijemmin kehotin teita elamaan niinkun huomisesta ei olis tietoa niin tanaan makin haluan kertoa, etta valitan ja taman jalkeen yritan myos muistaa sanoo sen useemminkin. Sofia oot ihana <3

Jo viikko sitten kirjotettu, mutta kuvia vailla ollut postaus paasee nyt julkaisuun kun tiedan, etta niiden kuvien laittamisen aikaansaamisessa olisi multa vierahtanyt vahintaan toinen viikko. Viela se, etta meijan netissa on joku ongelma ja nyt vihdoin saatiin se toimimaan, mutta vaan yhessa koneessa, ei auta asiaa. Tyydyn siis googlen kuvahaun saloihin. Ps. Olisihan se pitanyt arvata, etta oon taas kipee. Pitihan se viimenenkin tahanasti jopa 1pv sairaudettomana ollut kuukaus jatkaa samalla kaavalla kun aijemmatkin. Talla kertaa kumminkin vahan viela kovemmin ottein. Joulukuu on alkanut ja ostin ihanan hellokitty kalenterin. Paiva paivalta luukkujen avaaminen vaan konkretisoi paivien laskemista lahtoon. Enaan 18 paivaa jaljella. Ei, ma en viela haluu. Liikaa asioita viela tehtavana! Taalla blogin puolella liikaa hiljaiseloo, mutta yritetaan saada aikaseks enemman!

                                                          ♥Nalle